maanantai 9. huhtikuuta 2018

KELLARI - THE CELLAR

Pitkään odotettu kellariprojektini on nyt loppusuoralla. Olen aina haaveillut oikeasta nukkekodin ruokakellarista sekä lapsuuden kesien liiteristä. Nyt olen saanut ne. Ovat kyllä olleet tuskan takana, mutta myös sen arvoisia.
Vuosien mittaan niihin sopivaa tavaraa on kertynyt markkinoilta ja kirppikseltä. Säilykkeitä, hedelmiä, vihanneksia ja runsaasti muunlaista "kellaritavaraa". Jotakin olen ajan kuluessa tehnyt toki itsekin. Mutta kun en ole mikään massailun mestari - moni tietää, että minikukkien tekeminen on intohimoni -  luotan tässä asiassa enemmän  taitajien kykyihin. HappyLittleMuffin, Jatan Miniruoat ja muutamien muiden kollegojen hienot aikaansaannokset.





Näyttää kylläkin siltä, että ruokakellari on jo täpötäynnä. Mutta haluan sinne vielä katosta riippuvan savustetun kinkun, kuten sota- ja pula-ajan kellarissamme oli. Sekä lihoja ja makkaroita roikkumaan seinälle nauloihin ja juustotahkoja hyllylle. Täytyy sitten vain tehdä tilaa ja siirtää valmiita ruokia muualle.

Mutta mennäänpä alkuun.


Päätin laittaa kellariin tiiliseinät ja maalata varaston seinät kulahtaneen harmaiksi. Lattiaan piti myös saada "betonivalu".


Ensimmäinen lattia meni kyllä ihan mönkään, mutta mieheni ideasta töpöttelin sienellä sen päälle vaaleamman harmaata. Se näyttikin sitten jo paremmalta eritoten, koska edellinen tumma väri kuultaa mukavasti alla. Mirka Salonen teki kellariin hyllyt, koska huonekalutkaan eivät kuulu vahvuuksiini. Tein kyllä yhden hyllyn, mutta siitä tuli aivan liian huojuva. Vanhensin valmiit hyllyt laimennetulla akryylivärisekoituksella, koska etikka-teräsvillaseos ei oikein tällä kertaa onnistunut.


Ruskea savipurkki hyllyllä on joskus 70-luvulla hankkimiani ensimmäisiä minejäni. Se kuuluu ehdottomasti Muistojeni talooni viestinä menneisyydestä ja aikuisikäni nukkekotiharrastuksesta.

Samalla töpöttämistekniikalla tein liiterin seinät mieleisikseni. Sitten olikin aika kerätä ja asettaa tavarat paikoilleen. Peräseinälle kulahtanut hylly, ihana kannellinen kori, jollainen oli lapsuudessani täynnä äidin vanhoja vaatteita. Oi mitä aarteita ne meistä lapsista olivatkaan! Puutarhatuolit - Erja Helanderin taitavista käsistä - talvisäilössään. Samoin ruostunut ruohonleikkuri jne...


Ruukut, muuttolaatikot, lyhdyt, saappaat, mehumaija jne ovat nyt löytäneet paikkansa. Keväällä puusta pudonnut linnanpesäkin kököttää koriarkun kannella. Pari vanhaa julistetta kertovat omaa kieltää kesäisistä lavatansseista ja vanhoista elokuvista.


Vanhat sodan aikaiset lehdet ovat unohtuneet varaston lattialle. Vuoden 1941 Kotiliesikin on vielä tallella ja siinä ihan päällimmäisenä.

Sitten ruokakellarin puolelle.


Ruokakellari on täppösen täynnä. Takahyllyllä olevan oikean pienen pienen ruislimpun olen ostanut 70-luvulla Hakaniemen torilla olleesta Pienen Pieni - nimisestä kaupasta, joka on lopettanut toimintansa vuosikymmeniä sitten. Silloin leipä oli minusta aivan ihmeellinen ja onhan se sitä toki vieläkin. Se on onneksi säilynyt vuosikymmenien ajan  nukkekodeissani, missä milloinkin.


Täydet hyllyt kertovat nukkekodin ahkerasta emännästä, joka vaivojaan säästämättä on säilönyt kesäiset herkut ja vitamiinit talven varalle. Pieni kellarihiirikin - tuttavalta saatu tuliainen - on pujahtanut popsimaan herkkujuustoaan.


Ja juuri tänään huomasin, että jotain tärkeätä varastosta vielä puuttuu. Ruskeat, paperinarulla suljetut vaatepussit valkoisine nimilappuineen ja luonnollisesti talvehtimassa oleva pelargonia.

Onkohan tämä koskaan valmis!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

RIEMULLISTA PÄÄSIÄISTÄ - JOYFULL EASTER




Nukkekodin pääsiäisateria.




Taustalla oikealla ihanat leivonnaiset ja edessä pääsiäisappelsiinit.



Iso ja pikkupasha.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

ANTIIKKIPIANO




Ostin pari vuotta sitten nukkekotikirppiksen huutokaupasta vanhan pianon miehelleni lahjaksi. Mirka Salonen teki siihen tyyliin sopivan tuolin. Ja niin soi kirkkaana Mozartin Divertimento! Myös pasuuna on lahja miehelleni. Sitä hän soittaa orkesterissa. Mozart-lautanen on muisto Wienin matkalta.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

MUISTOJENI NUKKEKOTI - THE DOLLHOUSE OF MY MEMORIES



Iso kaappinukketaloni - MUISTOJENI TALO - on ollut taas pitkään muutoksen kourissa. Olen maalannut kaikki seinät pastellin sävyillä uudelleen. Tapetteja en ole tällä kertaa käyttänyt lainkaan. Valaistuksen olen toteuttanut  pelkästään led-valoilla. Aikoinaan kyllä aloin asentaa sähkövaloja johtoineen, mutta se osoittautui minulle liian haasteelliseksi. Niinpä päädyin ledeihin ja olen tosi tyytyväinen. Tietysti valojen sytyttämisessä ja sammuttamisessa on enemmän vaivaa. Mutta eipä tuo haittaa. Seinä- ja kattolamput ovat kiinni magneeteilla, joten ne voi ottaa helposti käteen ja sytyttää siinä.


Kuvassa vain murto-osa talon lampuista.

Talo on täynnä muistoja vuosikymmenien varrella kohtaamistani iloista ja suruista, juhlasta ja arjesta. Erilaisista minulle tavalla tai toisella tärkeistä tapahtumista, perheestäni, vanhemmistani, lapsuudestani,  aikuisuudestani, ystävistäni... Ja talo täydentyy jatkuvasti. Viimeisin löytöni on Tallinnasta  kaunis metallinen kynttilänjalka nukkekodin kappeliin kastekynttilää varten.

Ensimmäisenä esittelen ruokahuoneen, joka on täysin valmis - tällä erää. Huoneessa on paljon muistoja: isoäitini hopeinen sormustin  viinikuulerina (sitä täytyi vähän muotoilla vasaralla, jotta pysyy pystyssä),  tarjoilupöytä Tukholmasta ensimmäisiltä nukkekotimarkkinoiltani ikinä (innostukseni hypähti pilviin matkan seurauksena),  matto Pariisin ihanalta kirpputorilta Porte Clignancourtissa (silloin ostin sen vain koska pidin siitä. Myöhemmin huomasin, että sehän on hyvä matto). Seinällä  ensimmäinen ristipistominini. Osa huonekaluista ja pikkuesineistä hyvältä ystävältäni Pirkko-Liisalta.  Kukat luonnollisesti omaa käsialaani ja valmistettu Pascale Garnierin upeista materiaaleista. Ruokapöydän tuoleineen olen hankkinut aikoinaan Minimaailmasta, maalannut sen jälleen kerran ja päällystänyt tuolit vaalean vihreällä silkillä sekä punonut niihin nyörit  mieheni suosiollisella avustuksella.  Kaikki lamput ovat ledejä.



Oikealla seinällä oleva hopeinen tarjotin on sekin lahjana saatu. Alla oleva kaunis lasikannu laseineen on muisto Farumista Tanskasta. Siellä saksalainen lasinpuhaltajamestari puhalsi minipilleillä monenlaisia miniatyyrejä meidän ihmetellessämme vieressä.
 Läheiseni ja monet ystäväni tietävät minulle tärkeästä harrastuksestani ja täydentävät usein kokoelmiani. Kiitos heille siitä.


Koska nukkekotini on kaapissa, olen laittanut väliseinät niin, että hyllyjen etureunaan jää ikäänkuin ovi. Kuten huomaat, vieressä oikealla pilkistää nukkekotini keittiö.
 Valmiina on myös kappeli. Viimeisin löytöni on Tallinnasta kaunis metallinen kynttilänjalka kastekynttilää varten.  Uusi kastemaljakin on jo paikoillaan. Kauniin pienen käsinmaalatun  ikonin on mieheni hankkinut juuri tätä varten.  Ikoni vasemmalla seinällä on lahja eräältä ystävältäni. Liikuttavat virsikirjat on tehnyt tyttärentyttäreni 5-vuotiaana. Samoin alttaripöydän tulitikkurasioista ja pitsistä.  Ja mitään  en vaihda. Kirkkoharmoni on mieheni saamaa lahja ystävältämme. Lattialla oleva silkkimatto on muisto Dubain matkalta ja hankittu määrättyyn huoneeseen. Tosin silloin ei vielä ollut tietoakaan siitä, että joskus talossa on kappeli! Tuolit ensimmäisestä aikuisnukkekodistani 70-luvun alusta.Virsitaulussa on häävirtemme 135. "Jumala loi auringon kuun..."



Näissä kuvissa muistoni elävät konkreettisissa pienoismalleissa. Tämä on minulle todella merkittävä tapa elää nukkekotielämää. Ja mikä ihaninta, myös mieheni elää tätä kanssani.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Vapusta Halloweeniin



Niin on aika vierähtänyt, että viime Vappuna näyttää olleen minun viimeinen postaukseni. Minien tekeminen on ollut pitkään tauolla. Ainoastaan kukkia olen tehnyt ja vasta nyt Kurpitsjuhlaa varten innostuin muovailemaan. Kyllä olikin kivaa.